Koti > Vaajakosken voimala 100 vuotta 2020

Sata vuotta Vaajakosken Wanhan Woimalan tarinoita

Tervetuloa Jyväskylän Vaajakoskelle, alueen teollisen toiminnan alkulähteelle.

Vaajakoski on aina ollut merkittävä teollisuuskeskus. Se kasvoi sahojen voimalla pienestä paikkakunnasta teolliseksi keskukseksi 1800-luvulla. Kaiken alkuna oli Carl Christian Bröijerin ja Bengt Steniuksen vuonna 1819 Vaajavirran rannalle perustama Haapakosken saha.

1910

VUONNA 1916 SOK (Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta) osti paikkakunnan sahat maa-alueineen ja laajensi toimintaansa muille teollisuuden aloille. Se rakensi alueelle lyhyessä ajassa useita tehtaita. Kasvuun tarvittiin runsaasti energiaa. Sitä saatiin virrasta, vesivoimalan avulla.

Vaajakosken voimala perustettiin näyttävälle paikalle Leppäveden ja Päijänteen välillä virtaavaan Vaajavirtaan.

Vaajakosken kartta 1963
Sisältää maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelun sisältöä. Lisenssi

Kaivuutyöt aloitettiin huhtikuussa 1919. Voimalan kautta vesi virtasi taukoamatta Leppävedeltä etelään tuottaen samalla energiaa.

1920

JOULUKUUN ALUSTA 1920 energiantuotanto kattoi kaikki SOK:n laitokset Vaajakoskella. Vuoteen 1922 mennessä SOK:n tehtaat valmistivat Vaajakoskella marjanjalostustuotteita, tulitikkuja, harjoja, huonekaluja, makeisia, virvoitusjuomia, paperia ja kirjekuoria. Parhaimmillaan Vaajakosken tehtaat työllistivät noin 2 000 henkeä.

Vesi virtasi, Suomi teollistui  ja energian tarve kasvoi. Voimalan energia ei enää 1920-luvun puolivälissä riittänyt tuotantolaitosten pyörittämiseen. Avuksi energiantuotantoon otettiin tehtaiden yhteyteen sijoitettuja höyrykeskuksia. Kysyntä kasvoi edelleen. Hyvinvoinnin rakentamiseen tarvittiin yhä enemmän energiaa. 1928 lisäenergiaa jouduttiin ostamaan Kuhankosken voimalaitokselta. SOK:n paikallinen johto ehdotti vesivoima-aseman laajentamista välittömästi.

“Vesivoima-asemaa laajennettava pian, muuten jos jokin voimakoneistamme vioittuu, täytyy seisauttaa osa tehtaista.“

1930

1930-LUVULLA LAAJENNUSTA SUUNNITELTIIN ja vanhaa parannettiin. Keskinen koski perattiin ja padottiin keväällä 1930. Vaasan läänin maaherran syyskuussa 1932 antamalla luvalla Keskisen kosken pato purettiin ja putouskorkeuden noustessa turbiinien tehot paranivat.

Sähkön käyttö tehtailla kasvoi 1930-luvun lopulla ja naulatehtaan valmistumisen myötä 1939 kulutus yli kaksinkertaistui.

1940

VOIMALA ALKOI VÄSYÄ. Piti päättää laajennetaanko vanhaa vai rakennetaanko tilalle aivan uutta? Insinööri Niilo Saarnivirran suunnitelmien pohjalta uusi voimalaitos päätettiin rakentaa Naiskoskeen. Työt alkoivat 1939 ja energian tuotanto käynnistyi 1941.

1960

SOTIEN JÄLKEEN Suomea jälleenrakennettiin. Maa muuttui maatalousyhteiskunnasta teolliseksi ja lopulta hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Vielä 1960-luvulla virrassa uitettiin tukkeja sahalle jalostettavaksi. Pian sai vanha tukinuittajan ammatti väistyä uuden tieltä

1980

1980-LUVULLA SUOMI oli jo hyvin erilainen kuin voimalan syntyessä.
Arkista käyttötavaraa tuottava teollisuus nojasi yhä enemmän huipputeknologiaan.

Linkki Lumme Energian sivuille

Vanhalle voimalarakennukselle suunniteltiin muuta käyttöä. Se oli muun muassa ehdolla SOK:n johtajien kerhorakennukseksi. Tarinan mukaan johtajien rouvat puuttuivat asiaan, koska heidän mielestään kerhojuhlat ja kosken läheisyys eivät sopineet yhteen!

2020

VAAJAKOSKEN VANHA VESIVOIMALAITOS on vuosikymmenien aikana muodostunut Vaajakosken ja sen teollisuuden tunnukseksi. Nykyään Wanha Woimala toimii erilaisten tapahtumien, taidenäyttelyiden, konserttien ja tanssien järjestämispaikkana. Satavuotias on tänäkin päivänä alueen asukkaille positiivisen energian lähde.

1910 – 2020

Wanha Woimala ei ole vain menneisyyttä, se on myös elävä osa Vaajakosken alueen tulevaisuutta.