Kissakosken tehdasalue on näytellyt monia rooleja historiansa aikana, ja ollut merkittävä sähköntuottaja Etelä-Savon sähköistymisen alkutaipaleella. Nykyisin voimalan ympäristö on kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue ja kesäisin näyttävä vierailukohde.
Vuonna 1907 helsinkiläiskauppiaat K.H. Renlund, W. Benson, K. Fazer ja J.L. Lupander perustivat Kissakoskelle paperitehtaan. Yrityksen nimeksi tuli Osakeyhtiö Kissakoski Aktiebolag ja se valmisti ruskeaa käärepaperia ja värillistä lahjapaperia. Huhtikuussa 1920 tehdas koneineen paloi ja paperin valmistus loppui. Kymi Oy osti tehtaan 1922. Se toimi puuhiomona vuoteen 1939 saakka ja vesivoimalaitoksena siitä pitäen. Parhaimmillaan Kissakoski työllisti pari sataa henkeä. Suur-Savon Sähkö osti Kissakosken voimalaitoksen Kymi Oy:ltä joulukuussa 1988. Käytännössä kaupassa yhtiölle siirtyi kaksi erillistä voimalaa, sillä koski on valjastettu aikanaan energian tuotantoon kahdessa vaiheessa.
Kissakosken tehdasalue vuonna 1928.
Kuva on peräisin Suomen Metsäyhdistyksen kokoelmasta CC BY 4.0 -lisenssillä. [Lähde]
Kissakosken ensimmäiset kolme turbiinia asennettiin vuonna 1910 koskivoiman mekaaniseen hyödyntämiseen puuhiomon ja paperitehtaan tarpeisiin. Turbiinit pyörittivät tehtaan läpi kulkevaa valta-akselia, jolta koneet saivat käyttövoimansa ratas- ja hihnavälityksillä. Vuonna 1942 yhteen vanhoista turpiineista liitettiin generaattori, joten koko koski valjastettiin sähkön tuotantoon. Aluksi Sähköä toimitettiin Mikkelin kaupunkiin, mutta myöhemmin pääasiassa Hirvensalmen Sähkölle, Otavan Sähkölle, Mäntyharjun Sähkölle ja Suur-Savon Sähkölle.
Kissakoski ei ole valtaisa kuohuva koski, mutta viiden metrin korkeusero riittää sähkön tuotantoon. Kissakosken vesivoimala tuotti aikanaan sähkön lähes koko Etelä-Savoon, joten vieläkin toiminnassa olevalla voimalalla on tärkeä paikka koko Etelä-Savon sähköistämisen historiassa.
Kissakoskeen valmistui vuonna 2012 uusi voimalaitos, joka korvasi vanhemmat vesivoimalat. Käytöstä poistetut, vanhat voimalaitokset säilytettiin ja turbiini- ja generaattorilaitteisto jäi osaksi rakennusta. Samalla voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin luonnonmukainen kalatie, jonka pituus on noin 150 metriä. Kalatiellä on tehty seurantaa siinä uivista kaloista vuosina 2013, 2017 ja 2021.
Kaudella 2021 lukumääräisesti yleisimpiä lajeja kalatiellä olivat salakka, särki ja ahven. Näiden ohella myös säyneitä tavattiin melko runsaasti. Kaikkiaan tavattiin yhdeksää eri kalalajia. Lohikaloista tavattiin jälleen taimen ja siika, mutta kumpaakin vain yksi nousukala. Kalatiellä havaitut kalamäärät jäivät muidenkin lajien osalta selvästi edellisen, vuoden 2017 tutkimuksen kalamääristä. Todennäköisin syy oli voimalan korkeat virtaamat kevään ja alkukesän aikana, jolloin kalat eivät löytäneet kalatien suuta yhtä hyvin kuin pienempien virtaamien aikaan.
Kissakosken alue on kulttuurihistoriallisesti erittäin tärkeä. Kissakoskella toimivat Järvi-Suomen kalatuote sekä Ravintola Kissakoski, joka toimii juhlatilana sekä tarjoilee lounasta kesäisin. Lisätiedot löytyvät heidän sivuiltaan:
Kissakosken seudun ympäristö on suomalaista järviluontoa parhaimmillaan. Tehdasalueelta lähtee kaksi eri mittaista luontopolkua opastauluineen. Lisätietoa reiteistä Hirvensalmen kunnan sivuilta.
Kissakoskella tavataan myös suomenlumpeen harvinaista muotoa, jonka kukka on punainen. Punakukkainen muoto lajista on rauhoitettu niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Lumme on Etelä-Savon maakuntakukka.
