Etusivu Vaajakosken vesivoimalaitos Vaajakosken vesivoimalaitos Vaajakosken vanha vesivoimalaitos täytti vuonna 2020 kunnioitettavat 100 vuotta. Alueella on myös uudempi voimalaitos, joka tuottaa sähköä edelleen. Vaajakosken Wanhan Woimalan tarinoita Vaajakoski on aina ollut merkittävä teollisuuskeskus. Se kasvoi sahojen voimalla pienestä paikkakunnasta teolliseksi keskukseksi 1800-luvulla. Kaiken alkuna oli Carl Christian Bröijerin ja Bengt Steniuksen vuonna 1819 Vaajavirran rannalle perustama Haapakosken saha. Nykyisin alueella toiminnassa oleva voimalaitos sähköverkkoineen myytiin Suur-Savon Sähkölle vuonna 1984. 1910 + VUONNA 1916 SOK (Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta) osti paikkakunnan sahat maa-alueineen ja laajensi toimintaansa muille teollisuuden aloille. SOK rakensi alueelle lyhyessä ajassa useita tehtaita. Kasvuun tarvittiin runsaasti energiaa. Sitä saatiin virrasta, vesivoimalan avulla. Vaajakosken voimala perustettiin näyttävälle paikalle Leppäveden ja Päijänteen välillä virtaavaan Vaajavirtaan. Kaivutyöt aloitettiin huhtikuussa 1919. Voimalan kautta vesi virtasi taukoamatta Leppävedeltä etelään tuottaen samalla energiaa. Sisältää maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelun sisältöä. Lisenssi. 1920 + JOULUKUUN ALUSTA 1920 energiantuotanto kattoi kaikki SOK:n laitokset Vaajakoskella. Vuoteen 1922 mennessä SOK:n tehtaat valmistivat Vaajakoskella marjanjalostustuotteita, tulitikkuja, harjoja, huonekaluja, makeisia, virvoitusjuomia, paperia ja kirjekuoria. Parhaimmillaan Vaajakosken tehtaat työllistivät noin 2 000 henkeä. Vesi virtasi, Suomi teollistui ja energian tarve kasvoi. Voimalan energia ei enää 1920-luvun puolivälissä riittänyt tuotantolaitosten pyörittämiseen. Avuksi energiantuotantoon otettiin tehtaiden yhteyteen sijoitettuja höyrykeskuksia. Kysyntä kasvoi edelleen. Hyvinvoinnin rakentamiseen tarvittiin yhä enemmän energiaa. 1928 lisäenergiaa jouduttiin ostamaan Kuhankosken voimalaitokselta. SOK:n paikallinen johto ehdotti vesivoima-aseman laajentamista välittömästi. SOK:n tehdas 1920-luvulla Vesivoima-asemaa laajennettava pian, muuten jos jokin voimakoneistamme vioittuu, täytyy seisauttaa osa tehtaista 1930 + 1930-LUVULLA LAAJENNUSTA SUUNNITELTIIN ja vanhaa parannettiin. Keskinen koski perattiin ja padottiin keväällä 1930. Vaasan läänin maaherran syyskuussa 1932 antamalla luvalla Keskisen kosken pato purettiin ja putouskorkeuden noustessa turbiinien tehot paranivat. Sähkön käyttö tehtailla kasvoi 1930-luvun lopulla ja naulatehtaan valmistumisen myötä 1939 kulutus yli kaksinkertaistui. 1940 + VOIMALA ALKOI VÄSYÄ. Piti päättää laajennetaanko vanhaa vai rakennetaanko tilalle aivan uutta? Insinööri Niilo Saarnivirran suunnitelmien pohjalta uusi voimalaitos päätettiin rakentaa Naiskoskeen. Työt alkoivat 1939 ja energian tuotanto käynnistyi 1941. 1960 + SOTIEN JÄLKEEN Suomea jälleenrakennettiin. Maa muuttui maatalousyhteiskunnasta teolliseksi ja lopulta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Vielä 1960-luvulla virrassa uitettiin tukkeja sahalle jalostettavaksi. Pian sai vanha tukinuittajan ammatti väistyä uuden tieltä. Lue lisää 1980 + 1980-LUVULLA SUOMI oli jo hyvin erilainen kuin voimalan syntyessä. Arkista käyttötavaraa tuottava teollisuus nojasi yhä enemmän huipputeknologiaan. Vanhalle voimalarakennukselle suunniteltiin muuta käyttöä. Se oli muun muassa ehdolla SOK:n johtajien kerhorakennukseksi. Tarinan mukaan johtajien rouvat puuttuivat asiaan, koska heidän mielestään kerhojuhlat ja kosken läheisyys eivät sopineet yhteen! 2020 + VAAJAKOSKEN VANHA VESIVOIMALAITOS on vuosikymmenien aikana muodostunut Vaajakosken ja sen teollisuuden tunnukseksi. Nykyään Wanha Woimala toimii erilaisten tapahtumien, taidenäyttelyiden, konserttien ja tanssien järjestämispaikkana. Yli satavuotias laitos on tänäkin päivänä alueen asukkaille positiivisen energian lähde. Hyväksy evästeet nähdäksesi videon Kalatien seurannan tuloksia Kalatien toimivuutta seurataan säännöllisesti. Viimeisimmässä seurannassa vuonna 2025 Vaajakosken voimalaitoksen itäisessä kalatiessä havaittiin yhteensä 92 ylöspäin vaeltavaa kalaa, jotka edustivat neljää lajia: taimenta, lahnaa, säynettä ja ahventa. Eniten nousua tapahtui kesäkuussa. Seurannan pääkohdelaji, taimen, muodosti noin puolet kaikista havainnoista (45 yksilöä). Valtaosa taimenista oli istutettuja, ja luonnontaimenien osuus jäi noin 4 prosenttiin. Suurikokoisia, yli 60 cm pituisia taimenia havaittiin vain yksi yksilö, mikä on selvästi vähemmän kuin useina aiempina vuosina. Taimenien kokojakauma painottui pienempiin yksilöihin (32–78 cm). Nousutaimenten määrä oli kokonaisuutena tavanomainen tai hieman keskimääräistä heikompi, mutta tuloksiin vaikutti merkittävästi kesän hellejakso: kalatien pyyntikatiska oli pois käytöstä noin neljän viikon ajan parhaaseen nousuaikaan. Lisäksi loppukesän ja syksyn poikkeuksellisen alhainen virtaama saattoi vähentää kalojen liikkumista. Pitkän aikavälin tarkastelussa taimenten määrät vaihtelevat vuosittain, mutta vuoden 2025 tulos sijoittuu vaihteluvälin keskivaiheille. Luonnontaimenien osuus ja suurten yksilöiden määrä olivat kuitenkin viime vuosien alhaisimpia.
