Jakeluhäiriöt ja keskeytykset Artikkeli 20.5.2026 1950-luvun alussa sähkökatkot kuuluivat Järvi-Suomen arkeen, ja niiden syyt vaihtelivat myrskyistä metsätyömaiden huolimattomuuteen. Erityisesti puiden kaataminen sähkölinjoille koetteli yhtiön kärsivällisyyttä siinä määrin, että puunkaatajia pyrittiin herättelemään vastuuseen lehti-ilmoituksilla ja uhkauksilla todellisten vahinkojen laskuttamisesta. Keskeytykset näkyivät kaikkialla: teollisuudessa, maataloudessa, kodeissa – ja jopa radiokuunnelmien jännittävimmissä kohdissa. Elämisen edellytyksiä Järvi-Suomesta jo 80 vuoden ajan Tässä juttusarjassa pääset tutustumaan Järvi-Suomen sähköistämisen historiaan. Myrskyistä jakeluhäiriöihin Sähkökatkojen syyt ovat vaihdelleet vuosikymmenten aikana. Yhtiön alkuvaiheessa sähkönkäytön häiriöitä aiheutti heikko jännite. Erityisesti viljan puintiaikaan sähkönjakelu keskeytyi jännitteen laskiessa liikaa jopa useita kertoja päivässä. Yleisimpiä katkosten syitä olivat kuitenkin ukkonen ja johtojen päälle kaatuvat puut, usein lumikuormien painamina. Häiriöitä aiheuttivat myös huolimaton puunkaato, linnut, ilkivalta, muut ulkoiset tekijät sekä rakenne-, työ- ja hoitovirheet. Vuonna 1950 sähkönjakelu keskeytyi lähes koko toimialueella kolmeksi viikoksi lumipyryn seurauksena. Joulukuussa 1955 lumimyrsky kaatoi noin tuhat puuta sähkölinjoille ja aiheutti yhtä paljon häiriöitä kuin koko vuoden aikana oli siihen mennessä esiintynyt. Jakeluhäiriöiden osalta vuosi 1957 muodostui ennätykselliseksi. Pahimmat myrskyt riehuivat 1. ja 27. heinäkuuta. Kun vuoden kaikki häiriöt jaettiin teoreettisesti tasan kaikkien kuluttajien kesken, ne merkitsivät 62,7 tunnin jännitteetöntä aikaa eli 0,72 prosenttia vuoden kokonaistuntimäärästä. Keskeytyksiä kertyi yhteensä 47 625 muuntopiirituntia, mikä vastasi noin kahden ja puolen vuorokauden jännitteetöntä aikaa koko verkossa. Asta-myrsky on Suomen merkittävimpiä kesämyrskyjä Heinäkuun lopussa 2010 Suomeen iskenyt Asta-myrsky oli poikkeuksellisen voimakas ukkosmyrsky, joka kulki maan yli 29.–30.7. yön aikana ja päätti ennätyksellisen hellejakson. Myrsky eteni nopeasti itärajalta länsirannikolle ja siihen liittyneet syöksyvirtaukset synnyttivät erittäin voimakkaita tuulenpuuskia sekä laajaa salamointia. Astaa seurasi reilun viikon sisällä kolme muuta rajuilmaa – Veera (4.8.), Lahja (7.8.) ja Sylvi (8.8.). Asta-myrsky kaatoi laajoilla alueilla metsää, ja puita kaatui sähkölinjoille aiheuttaen mittavia vahinkoja jakeluverkolle. Valtakunnallisesti sähköt katkesivat jopa sadoilta tuhansilta kotitalouksilta ja verkkojen korjaaminen kesti paikoin viikkoja. Erityisen rajuja vaikutukset olivat Järvi-Suomen Energian verkkoalueella Etelä-Savossa, ja pahimmat tuhoalueet olivat Sulkavan ja Rantasalmen kunnissa. Alueella koettiin myrskyn voimakkain tuho, kun syöksyvirtaukset kaatoivat kymmeniätuhansia puita ja vaurioittivat laajasti sähköverkkoa. Järvi-Suomen Energia pystytti 800 uutta pylvästä ja rakensi 50 km uutta sähköverkkoa Asta-myrskyn tuhojen korjaamiseksi. Pelkästään asennustarvikkeita käytettiin lähes yhden miljoonan euron arvosta. Myrskyn kokonaiskustannukset ylsivät lähes seitsemään miljoonaan euroon. Asta-myrsky muistutti konkreettisesti siitä, kuinka haavoittuva ilmajohtoverkko oli voimakkaiden sääilmiöiden edessä. Samalla se vauhditti sähköverkon säävarmuuden parantamista: johtokatuja levennettiin, verkkoa siirrettiin aiempaa enemmän maakaapelointiin ja varautumista suurhäiriöihin kehitettiin merkittävästi. Asta-rajuilman voimakkaimman ja vahinkoja aiheuttaneen ukkosnauhan eteneminen ja sijainti 29.-30.7. eri kellonaikoina. Tuulimittauspisteiden suurimmat puuskalukemat on merkitty mustilla ympyröillä. Huolimattomuutta puunkaadossa Puunkaatajien huolimattomuudesta aiheutuneita jakelukeskeytyksiä pyrittiin vähentämään 1950-luvun alussa jopa ”uhkasakon” avulla. Vuonna 1952 puunkaatajia kovisteltiin yhtiön toimialueen lehdissä julkaistulla ilmoituksella: ”Puunkaatajat, nyt ovat ’nelmannit’ kysymyksessä! Olemme aikaisemmin olettaneet, että puiden kaato sähköjohtojen päälle on tapahtunut huomaamattomuudesta. Tämän vuoksi olemme monet kerrat selvitelleet asiaa ja vedonneet Teidän ammattitaitoonne. Olemme myös laskuttaneet vain välittömät kustannukset, jolloin laskujen summat ovat yleensä jääneet alle 10 000 markan. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä vahingot aiheutuvat useimmiten huolimattomuudesta. Asian suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi emme voi suhtautua niihin välinpitämättömästi. Ne on saatava loppumaan. Kun hyvä puhe ei näytä auttavan ja kun – ihme kyllä – varoittavia kuolemantapauksiakaan ei ole sattunut, meidän on pakko ryhtyä laskuttamaan todellisten vahinkojen mukaan. Silloin on todella kysymys kunnioitettavasta pinosta ’Snellmanneja’. Paljonkohan merkitsee esimerkiksi 500 ihmisen työajan menetys, kun he odottavat sähköä muutaman tunnin? Kun joudutte kaatamaan metsää sähköjohdon varrelta, voitte halutessanne ottaa yhteyttä pääkonttoriimme tai maaseudun edustajaamme. Emme tosin puunkaadosta tiedä juuri muuta kuin sen, että puun voi kaataa muuallekin kuin sähköjohdon päälle. Jos kyseessä on tärkeämpi johto, edustajamme voi tulla mukaan vaarallisia puita kaadettaessa.” Sähkönjakelun häiriöistä kärsivät niin teollisuus, yrityselämä, maatalous kuin kotitaloudetkin. Vapaus-lehti kuvasi vuonna 1950 sähkökatkosten aiheuttamaa harmia yhtiön toimialueen itäosien radiokuuntelijoille seuraavasti: ”Mitä taas tulee maanantaina 16.10. sattuneeseen keskeytykseen, tuotti se ikävän yllätyksen varsinkin radionkuuntelijoille, jotka parhaillaan elivät ’Atomipommien varjossa’, sillä katkesihan virta kuunnelman juuri ’hippeimmillään’ ollessa. Ehkäpä joku herkkäuskoinen sielu luulikin silloin olevansa atomin varjossa. Häiriö löytyi Vuotsinjoelta Joroisten Sähkö Oy:n alueelta. Eihän häiriö sentään atomipommista johtunut, vaikka se nuori mies, joka Joroisten Sähköstä lähetettiin vikaa toteamaan, lienee ollut määrättyjen harhakuvitelmien vallassa. Hän ei tohtinut mennä suolle linjoja tarkastamaan, vaan kulki pitkin sileää maantietä kysellen ohi lentäviltä linnuilta, olisiko joku istunut langalla ja saanut sähköiskun. ’Atomi-säteet’ tuntuivat muuten häiritsevän pahemmin nuorta kuin vanhaa sielua, sillä Suur-Savon Sähkön vanhat, känsistyneet vikamiehet ja kuuluisan Pekka Lipposen jälkeläiset painuivat urheasti esimiehensä tekn. V. Kenttälän johdolla suolle ja löysivät vian. Ikävä vain, että ’jännä’ kuunnelma jäi kesken. Toivotaan uusintaa.” Ote Harri Turusen kirjoittamasta historiateoksesta: Elämisen laatua energiasta sekä Martti Häikiön ja Eero Sinkon historiateoksesta Energiaa tarvitaan aina.
