Alku on aina hankalaa – ”pahasvirmasta” oikeaksi energiayhtiöksi

Suur-Savon Sähkö sai vihdoin alkunsa 21. helmikuuta 1946. Perustamista edelsi pitkä neuvottelurupeama seudun kuntien ja yritysten välillä. Lopulta yhteisymmärryksessä päädyttiin ratkaisuun, että tarvitaan yhteinen maakunnallinen energiayhtiö tuomaan sähkövalo vielä pimeälle Järvi-Suomen maaseudulle.

---

---

Suur-Savon sähkön toimitusjohtajaksi valittu Eino Silkko saattoi paneutua tehtäväänsä täysipainoisesti uuteen tehtäväänsä lokakuun puolivälistä 1946 alkaen, kun hän sai eron entisen työnantajansa Mikkelin kaupungin palveluksesta. Noin kuukauden päivät myöhemmin Silkko teki selkoa yhtiön ensikuukausien toimista hallintoneuvostolle:

”Aluksi oli toiminta luonnollisesti vähäistä. Minäkin olin pari kuukautta kiinni entisessä toimessani ja toimisto oli parissa salkussa. Nykyiselle ajalle on ominaista, että kaikki pienetkin tehtävät kuten huoneistojen, konttorikoneiden ja muiden välineiden hankinta aiheuttaa paljon työtä. Samoin asuntojen hankkiminen henkilökunnalle jne. Näistä on nyt vähitellen selvitty ja sen jälkeen kun neljä jo valittua henkilöä vuoden vaihteessa ottaa tehtävänsä vastaan on yhtiön palveluksessa paitsi minua ja kirjanpitäjää toimistossa kaksi teknikkoa ja piireissään yhdeksän esimiestä eli se henkilökunta, mikä tässä suunnittelu- ja hankintavaiheessa tarvitaan.”

Pylväät saattoivat joutua seisomaan joskus pitkäänkin ilman koukkuja ja johtimia. Suur-Savon Sähkö sai siitä kansan suussa nimen ”pahasvirma” eli pylväsyhtiö.

Tarvikepulan ja monien muiden alkuvaikeuksien vuoksi verkoston rakennustöitä ei pystytty tekemään etukäteiskaavailujen ja -aikataulun puitteissa. Toimitusjohtaja Silkon ilmoittamiin ensimmäisen rakennusvaiheen tavoitteisiin yllettiinkin vasta vuonna 1949 eli puolesta vuodesta vuoteen suunniteltua myöhemmin. Näinä vuosina, jolloin pylväät eli patsaat saattoivat joutua seisomaan joskus pitkäänkin ilman koukkuja ja johtimia, Suur-Savon Sähkö sai kansan suussa nimen ”pahasvirma” eli pylväsyhtiö. Vuoden 1950 tammikuussa Silkko saattoi kuitenkin vakuuttaa Mikkelin Sanomissa: ”Jo viime vuoden alkupuolella muuttui yhtiömme ”pahasvirmasta” lankasellaiseksi ja vuoden lopussa oli sähkön jakelumme suurten maaseutusähkölaitosten luokkaa.”

Yritys tarvitsee katon ja seinät

Suur-Savon Sähkön pitkäaikainen konttoripäällikkö Keijo Juurinen muisteli tätä alkuaikojen ahtautta yhtiön tiedotuslehdessä: ”Ensimmäinen varsinainen työpaikkani sijaitsi Kiiskinmäellä, rakennusmestari Osmo Jorma Korhosen omakotitalon vinttihuoneiston keittokomerossa. Meitä työskenteli tässä tilassa kolme henkilöä. Aina kun jompikumpi työtovereista lähti liikkeelle, oli minun noustava paikaltani.

Syksyllä 1948 oli edessä muutto Kiinteistö Oy Porrassalmenkatu 26:lta vuokrattuihin tiloihin. Johtokunta lupasi, että uusiin tiloihin saatiin hankkia ”pöytä ja tarvittava määrä pehmustettuja tuoleja johtokunnan huoneeseen sekä mahdollisesti muutakin välttämätöntä konttorikalustoa toimitusjohtajan harkinnan mukaan”.

Vaikka muutto Porrassalmenkadulle kaksinkertaisti konttorineliöt, tilaa ei ollut yhtään liikaa, vaan päinvastoin esimerkiksi arkisto- ja säilytystilat puuttuivat kokonaan. Se, että huoneistoa ei alun perin ollut suunniteltu konttorikäyttöön, vaikeutti puolestaan töiden tarkoituksenmukaista järjestelyä. Talvella kiusana oli huoneiden kylmyys. Siivoojien iltaisin lämmittämät pystyuunit eivät jaksaneet pitää yllä lämpöä koko seuraavaa päivää ja henkilökunta joutui turvautumaan jopa turkisliivien käyttöön.

Oma toimitalo Otto Mannisenkadulle

Niinpä johtokunnassa ryhdyttiin jo vuonna 1949 keskustelemaan omasta keskustoimitalosta, ja vuoden lopulla valittiin kolmihenkinen toimikunta – Väinö Pursiainen, August Raulo ja Eino Silkko – valmistelemaan tontin ostoa. Aluksi tonttia tarjottiin Runeberginaukion ja Savilahdenkadun kulmauksesta, mutta maaliskuussa 1950 löytyi sopivampi tontti 1,25 miljoonan markan kauppahinnalla Hallituskadun ja Otto Mannisen kadun kulmauksesta. Keskustoimitalon suunnittelu annettiin kaupunginarkkitehti Eero Jokilehdon tehtäväksi. Piirustukset hyväksyttiin heinäkuussa 1950 ja kuukautta myöhemmin päätettiin rakennusurakka antaa Rakennusliike Mehtälä & Seppälä Oy:lle. Urakkasumma oli 40,7 miljoonaa markkaa. Uuden toimitalon harjannostajaiset järjestettiin maaliskuun 3. päivänä 1951.

Ote Harri Turusen kirjoittamasta historiateoksesta: Elämisen laatua energiasta