Koti > Ajankohtaista > Uutiset > “Päätin...

“Päätin, että yritämme kehitellä jotain aivan uutta säästäen kustannuksissa” Sähkönjakelun vuosikymmenet Arto Niemisen silmin

Emme kenties enää muista, kuinka yleisiä sähkökatkokset olivat vielä 90-luvulla. Miten tähän, nyt laissakin säädetty toimitusvarmaan sähköön on tultu, kertoo meille 40-vuotisella energia-alan työkokemuksella sähköverkon korjaustöistä uransa aloittanut, nykyisin Elveran toimitusjohtajana työskentelevä, Arto Nieminen, 60. Suur-Savon Sähkön kanssa yhteistä juhlavuotta viettävä konkari summaa vuosien merkittävimmät muutokset yhteen.

Vuosikymmeniin on mahtunut paljon. Kiihkeää verkon vetoa jokaisen niemen nokkaan, EU:n direktiiveistä vääntöä, luonnonilmiöiden aiheuttamia korjauksia ja koko energia-alaa ravistelleita muutoksia. Sähköverkon toimintavarmuudesta huolehtivan Elvera-yhtiön toimitusjohtaja, entinen Järvi-Suomen Energian käyttöpäällikkö Nieminen muistaa elävästi uransa alkuvuodet, ulkoilmatyöstä nauttivana sähköasentajana.

– Ehdin mukaan maaseudun sähköistämisen loppumetreille. Sain työskennellä yhteiskuntaa sodan jäljiltä jälleenrakentaneiden miesten kanssa. Pääsin kokemaan valojuhlia, joita järjestettiin kylillä sähköistymisen kunniaksi. Työllämme oli merkitystä. Olimme rakentamassa elinvoimaisuutta ja helpottamassa elämää laajalle asiakasjoukolle.

Kun perusta oli saatu kuntoon, sähköturvallisuus teetti rutkasti verkostotöitä 60- ja 70 -luvuilla. 80-luvulla mökkejä nousi järvien rantaan kuin sieniä sateella. Elintason nousun myötä myös mökkien sähköistystä pidettiin itsestäänselvyytenä.

– 2000-luvulla rakennettiin pieniä sähköasemia ja tuotiin automatisaatiota verkkoon, jota nyt kutsutaan älyverkoksi. Nämä investoinnit paransivat toimitusvarmuutta ja loivat pohjan nyt tehtävälle laajalle maakaapeloinnille. Kehityshankkeita tehtiin innolla ison porukan kanssa.

Lakimuutokset ja EU-direktiivit haastoivat ja kehittivät

Sähkömarkkinalain muutos vuonna 1995 eriytti sähkön myynnin ja jakelun. Kritiikkiä edelleenkin aiheuttanut muutos sai aikaan tarpeellisia tehostamistoimia, joita ei siinä hetkessä vielä osattu ajatella. Samana vuonna Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja pian yhtenäiset, kaikkia jäsenmaita koskevat direktiivit aiheuttivat päänvaivaa. Vaikka sähkönjakelu on samanlaista riippumatta maasta, ovat jakeluinfrastruktuurin haasteet aivan erilaiset Salpausselän pohjoispuolen kallioisessa ja runsasjärvisessä geologiassa kuin esimerkiksi tasaisilla Unkarin aromailla. Pian opittiin hakemaan maakohtaisia tarkennuksia.

– Direktiivit saattoivat yhdessä yössä heikentää puupylväiden lujuusluokituksen, ja vaarantaa koko pylvästeollisuuden Suomen ja EU:n markkinan. Myös yhtenäiset maadoitusvaatimukset olisivat vaatineet valtavia investointeja, kunnes yhdessä tiedekorkeakoulujen kanssa pystyimme todentamaan huipputason käyttöturvallisuuden maakohtaiset erityispiirteet huomioiden.

– Suora positiivinen vaikutus on ollut EU:n pintajännitetason nostolla 750 voltista tuhanteen volttiin. Tämä mahdollisti Järvi-Suomen Energian 1 kV -tekniikan kehittämisen.

– Sain käyttöpäällikkönä tehtäväkseni investointisuunnitelman Puumalan sähköasemasta. Yhteistyökumppanien kanssa laskimme kustannukset. Esityksemme ei mennyt sellaisenaan läpi, vaan ehdot olivat – tiputa kustannukset puoleen, niin rakennutamme niitä kerralla 15 kappaletta. Kynät putosivat pöydälle mahdottoman tehtävän edessä, mutta päätin, että yritämme kehitellä jotain aivan uutta säästäen kustannuksissa, karsimalla komponentteja. Näin syntyi haja-asutusalueiden sähkönjakelua tukeva piensähköasema-konsepti, Nieminen muistelee.

Luonnonvoimat laittoivat vauhtia jakeluvarmuuteen

– Omalla urallani pysäyttävin kokemus on ollut Asta-myrsky heinäkuussa 2010. Helikopterista katsottuna näytti kuin jättiläinen olisi pyyhkäissyt kädellään metsää nurin.

Sähköverkko kärsi Suur-Savon Sähkön alueella syöksyvirtausten aiheuttamista merkittävistä vahingoista. Pahimmillaan kymmenet tuhannet ihmiset olivat ilman sähköä. Myrskyn runtelemaa jakelurunkoa jouduttiin rakentamaan uusiksi satojen, ympäri Suomea työhön kutsuttujen asentajien voimin. Kaikkiaan koko verkon korjaus vei kaksi viikkoa, ja työ oli kovassa helteessä todella rankkaa.

Myrskyisää kesää seurannut ennätyksellisen lumikuorman talvi on piirtynyt Niemisen mieleen uran ikävimpänä ajanjaksona.

– Emme pystyneet varmistamaan taajamien sähkön jakelua, ikäihmisiä jouduttiin evakuoimaan Mäntyharjulla ja Pertunmaalla.

Tonnien painoiset tykkylumimassat painoivat puut linjoille. Korjaustoimenpiteitä hankaloitti kantamaton lumi.

– Pelastuslaitoksen kanssa yhteistyöllä vuokrasimme Puolustusvoimien kalustoa, jolla pystyimme siirtämään miehiä ja korjausmetsureita kohteisiin.

Useamman vuoden aikana sattuneet häiriöt edesauttoivat uuden sähkömarkkinalain voimaan tuloa, joka velvoitti verkkoyhtiöt panostamaan toimitusvarmuuteen. Laki määrittää, ettei taajama-alueilla saa olla yli kuuden tunnin katkoksia, eikä haja-asutusalueilla yli 36 tuntia ilman sähköä.

– Aiemmin toimitusvarmuus taattiin taloudelliset tekijät huomioiden. Nyt taajamat on varmistettu toimintavarmalla sähköllä maakaapeloimalla runkoverkko.

Sähkön jakelun varmistaminen on hyvä asia, mutta kustannuksia se on synnyttänyt.

Alueen elinvoimaisuus edellä

Palvelut ovat kadonneet kustannussyistä haja-asutusalueilta, mutta sähköstä ei tingitä – jo laissa säädetty toimitusvarmuus ja toimitusvelvollisuus turvaa sen.

Suur-Savon Sähkön laajan sähköverkon ovat omalta osaltaan kustantaneet alueen sähkön käyttäjät sukupolvesta toiseen. Tällä elinvoimaisuuden mahdollistajalla on haluttu tavoittaa kaikki, riippumatta verkon rakentamisen haasteellisuudesta. Mutta kuinka tarpeellisena ulkopuolinen sijoittaja näkee muutaman tuhannen asukkaan kylän toimitusvarman sähkön, se huolettaa energia-alan konkari Niemistä.

– Yhtiön taseesta voisi irrottaa pääomia ilman ulkopuolisia sijoittajiakin esimerkiksi holding-omistuksella. Menettelyistä on kokemuksia Suomessa ja varmasti sopivia konsultteja toimenpiteiden suunnitteluun löytyy, jos päätösvalta yhtiön asioihin halutaan maakunnassa pitää, hän toteaa, – sillä energiayhtiön perustehtävä alueen elinvoimaisuuden ylläpitäjänä ei ole hävinnyt.

Tehdyt toimet eivät aina ole miellyttäneet kaikkia. Nieminen muistuttaa, että pyrkimyksenä on aina ollut tuottaa asiakkaille luotettavaa sähköä ja minimoida verkon rakentamisesta aiheutuvat haitat, niin hyvin kuin se vain on ollut mahdollista.